torstai 1. joulukuuta 2016

Jokaisen nalkuttajan pitäisi kirjoittaa päiväkirjaa

Näin on.
Itse olen kirjoittanut päiväkirjaa lapsesta aina tähän päivään saakka. En tiedä olenko nalkuttajatyyppiä, mutta sen tiedän että kiukustun ja provosoidun herkästi, sitä ei vain aina näe päällepäin ja moni ajatteleekin että mulla on lehmän hermot. Syy on varmastikin se että puran kaiken turhan kiukun päiväkirjaan.

paivakirja-1

No miksi se kiukku pitäisi sitten paperille purkaa? Ihan siitä syystä että ei kukaan jaksa kuunnella sellaista tyyppiä joka aina valittaa kaikesta, eikä siitä itsellekkään tule hyvä olo pidemmän päälle. Itse jaan vastoinkäymiset kahteen luokkaan: On niitä isompia juttuja jotka on hyvä purkaa jollekin toiselle ihmiselle, kuten erinäiset kriisit tai muut mieltä painavat asiat. Sitten on niitä elämän kannalta täysin turhia harmituksen aiheita kuten taas ne kumppanin sukat siinä keskellä lattiaa, työkaveri jonka mielipiteet kumpuaa kivikaudelta, etuileva hapan mummo kauppajonossa tai asiakas joka ei todellakaan ole oikeassa. Ottaa päähän joo, mutta auttaako toiselle tulisesti avautuminen oikeasti vai tuottaako se vain turhaa pahaa mieltä kaikille osapuolille?

Valittamisesta on kuitenkin turha kokea huonoa omaatuntoa, on hyvä muistaa että kaikki me ollaan vaan ihmisiä - meillä on erilaiset mielipiteet, persoonat ja temperamentit ja väistämättäkin alkaa ennemmin tai myöhemmin toisen naama niinsanotusti vituttaa.

Kyllä mäkin sorrun tämän tästä kitisemään turhista asioista mutta väitän kyllä että päiväkirjan kirjoittaminen helpottaa kummasti. Kun turha kiukku on purettu paperille, se on käsitelty eikä vaivaa enää mieltä. Lisäksi säästät kaikki ympärilläsi olevat negatiiviselta purkaukseltasi etkä siirrä pahaa oloasi muille.

Yleensä pahantuulisuus koostuu useista pienistä asioista. Ei siinä mitään jos se mummo ohitti kassajonossa mutta kun sitten oli vielä ne sukatkin siinä lattialla ja kohta pitää taas kuunnella sitä työkaveriakin. Kaikki mun pitääkin kestää! Paitsi että jos olisit jo kirjoittanut päiväkirjaasi niistä saakelin sukista ja listannut sen työkaverin typerät mielipiteet, ei se mummo enää vituttaisikaan niin paljon.

paivakirja

Aika monet sanovat että eivät kirjoita päiväkirjaa siksi kun eivät tiedä miten se pitäisi tehdä. "Rakas päiväkirja.." kuulostaa jotenkin hölmöltä. No niin kuulostaakin, koska se on. Ei päiväkirjaa kuulu kirjoittaa kirjakielellä, kauniilla käsialalla tai korrektisti artikuloiden vaan sinne kirjoitetaan omat ajatukset juuri sellaisena kuin ne päähän tulevat. Sen sijaan että kirjoittaisit "Rakas päiväkirja, minun lattiallani on taas likaiset sukat", kirjoita ennemmin ihan suoraan ja capslockilla että NE SAATANAN SUKAT ON SIINÄ TAAS.

Kiroile, nimittele, ole lapsellinen jos siltä tuntuu. Parempi että ne jäävät päiväkirjasi tiedoksi eivätkä päädy karjumisena ilmoille. Kirjoittamisen lomassa käyt asiaa läpi ja väkisinkin pohdit sitä. Siinä samalla saatat jopa ymmärtää asian sen toisenkin näkökulmasta. Sukkien nostaminen pyykkikoriin kuluttaa paljon vähemmän energiaa kuin se että nostat niistä myrskyn päivittäin, ja onko ehkä jotain mitä se toinen tekee puolestasi päivittäin? Ja jos et kestä sitä menetettyä paria minuuttia mummon ohittaessa kassajonossa, päädyt todennäköisesti itsekin samanlaiseksi happamaksi kävyksi tulevaisuudessa.

Tunsitko piston sydämessäsi, tai tuliko mieleen joku kaveri joka aina valittaa kaikesta? Osta tyypille joululahjaksi päiväkirja. ;)

Kirjoitatko itse päiväkirjaa?

<3: Päivi


loppu

4 kommenttia:

  1. Tuossa ajatuksessa on paljon viisautta. Purkaa se ylimääräinen pikkuasioista syttyvä kiukku: MIKSI VITUSSA MEIDÄN PORTTI ON TAAS AURATTU UMPEEN!! No hyvä että aurataan, mutta tuolle asialle pitäisi tehdä jotain!

    VastaaPoista
  2. Kiva postaus, Päivi! Kyllä: pidän päiväkirjaa. Nuorena kirjoitin omaa tuskaani, ihastuksia, koulujuttuja. Sitten tuli pidempi tauko. Silloin tällöin saatoin raapustaa joitain juttuja ylös ja se, mikä tänä päivän harmittaa, on, etten kirjoittanut säännöllisesti päiväkirjaa silloin, kun pojat olivat pieniä.
    Olen kohta kymmenen vuoden ajan kirjoittanut jotain jokaisesta päivästä. Kimmokkeen siihen antoi äidin kuoleman jälkeen löytynyt äidin päiväkirja. Vintissä on siis jo melkoinen nippu päiväkirjoja, joiden sivuille olen myös liimannnut säätilasta, maailmantapahtumista tai vaikka perhosten määrästä kertovia uutisia. Lisäksi kirjoittelen erillistä joulupäiväkirjaa (joka muutn jälleen tänään starttaa), jota olen pitänyt säännöllisesti jo vuodesta 1999.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Pirkko :) Joo se on kyllä siistiä että on tallessa niitä vanhoja päiväkirjoja, niitä on toisinaan tosi mielenkiintoista lukea! :)

    VastaaPoista