perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kasva aikuiseksi, aikuisrokkari!

Vaikka en tykkääkkään hyökätä yleistävästi mitään ihmisryhmiä vastaan, niin nyt ajattelin kuitenkin avautua tietystä ihmistyypistä joka tavallista useammin käy mun hermoille, pieni pilke silmäkulmassa tosin.


Kysymyksessä on aikuisrokkarit. Ai ketä ne on? No minäpä kerron lyhyesti. Aikuisrokkari on yleensä n. 40-60-vuotias, usein perheellinen ja työssäkäyvä vakaavarainen ihminen joka on onnistunut pitämään kiinni nuoruuden rock-idoleistaan. Aikuisrokkareita löydät sellaisten legendaaristen heavybändien keikoilta kuten Scorpions, Deep Purple, Black Sabbath tai Dire Straits. Kotimaisista kelpaa esimerkiksi Popeda ja Eput.


Vaikka kunnioitankin sitä jaloa periaatetta että pidetään oman nuoruuden musiikkimausta tiukasti kiinni eikä vaihdeta sitä iskelmähumppaan heti ensimmäisen harmaan hiuksen ilmestyttyä kuvioihin - ja sympatisoin sitä tapaa kuinka onnesta säihkyen he varaavat kesäloman juuri sen tärkeän keikan aikaan, kerskuvat kahvihuoneessa nuoremmille työtovereille kuinka ennen musiikki oli musiikkia ja miehet rautaa, varaavat hotellin ja asettelevat sen turkinlomalta ostetun piraattibändipaidan siististi tuolin selkään odottamaan H-hetkeä, on tuo ihmisryhmä silti jäänyt kehityksen jalkoihin myös varsin raivostuttavalla tavalla.



KEIKKAKÄNNIT


folk-festival-1434523_960_720


Joo mä ymmärrän, raskas työ, lapset, lastenlapset ja suomen hallituksen törttöily kasaa harteille taakkaa joka purkautuu sitten kunnolla kun kerrankin lähdetään. Aikuisrokkari kiskaiseekin tuhdit etkot jo ennen keikkaa kuin huomaamatta ja hoippuu pelipaikalle miehekkäästi karjuen juuri täpärästi kuulemaan ekan biisin. Humalatilasta huolimatta hän ei koe oikein sopivaksi tanssia tai jorata biisin tahtiin joten hän tekee sitä mitä parhaiten osaa; lasittunein silmin heiluttaa nyrkkiä ilmassa ja karjuu kuin viimeistä päivää. Ympärillä olevalla yleisöllä saattaa olla vaikeuksia kuulla keikasta mitään tuon huutamisen vuoksi.



HITTIBIISIN TIVAAMINEN


Tää on yksi hämmentävimmistä ilmiöistä keikoilla mutta silti se tapahtuu aina. Aikuisrokkari on maksanut kalliin keikkalipun, saapunut paikalle ja mitä hän tekee? Huutaa pallo punaisena joka ikisen välispiikin päälle vaatien sitä kaikkein kuluneinta radiohittiä. Miksi? Jos hän kerran on fanittanut kyseistä bändiä jo silloin 70-luvulla niin eikö ole ollut aikaa tutustua bändin muuhun tuotantoon? Tämä on erittäin loukkaavaa ensinnäkin artistia kohtaan joka on yleensä tehnyt koko elämänsä ajan musiikkia, nähnyt ja kokenut paljon ja saanut aikaiseksi lukemattomia upeita biisejä ja hienoja albumikokonaisuuksia, ja sitten joku tulee keikalle, hänen työpaikalleen, lyttäämään tuon kaiken ja kertomaan että vain sillä yhdellä biisillä on merkitystä. Syytä olisi myös miettiä millaisia reaktioita tämä urpo aiheuttaa muussa yleisössä joka on tullut kuuntelemaan sitä bändiä, ei hänen humalaista viisasteluaan. Olen törmännyt tähän ilmiöön jokaisella isommalla keikalla ja uskokaa tai älkää, kun olin aikoinaan elokuvateatterissa katsomassa Led Zeppelinin Celebration Day – paluukeikkaa, jopa siellä jouduin kuuntelemaan sitä ”Soittakaa Stairway to heaven”-kuraa. Mitävvv....??



ÄLÄ SINÄ NYKYNUORI ALA MULLE


star-1430038_960_720


Nyt kun olen latonut nämä edellämainitut faktat tiskiin, lienee turha kertoa miten huvittavaa on että kaiken tämän jälkeen aikuisrokkari kokee oikeutetuksi arvostella nuoremman sukupolven musadiggareita tietämättömiksi räkänokiksi jotka eivät voi ymmärtää hyvän musiikin päälle kun eivät ole edes syntyneet silloin kun nämä bändit olivat uransa huipulla. Tavallaan hieman säälin tuota aikuisrokkaria. Hänellä on ässänä hihassaan vain syntymävuotensa ja se radiohitti, kun taas minä olen syntynyt helppoon maailmaan jossa kaikki tieto ja musiikki on helposti saatavilla. Minulle on siis oikeastaan ihan ok että aikuisrokkari pääsee pönkittämään itsetuntoaan minun kustannuksellani ja keikanjälkeisenä maanantaina vielä maireana kehaisemaan työpaikan kahvihuoneessa missä tuli oltua vaikkei hän todellisuudessa muistakkaan keikasta juuri mitään ja kaikenlisäksi sai vielä nakkikiskalla turpaansa.


Tsemppiä ja rakkautta sinulle, aikuisrokkari!


Tunnistatteko tämän ihmistyypin?


<3: Päivi


loppu


14 kommenttia:

  1. :'D mun ei tarvinnut lukea kun pääostikko ja väliotsikot ja tiesin jo kenestä puhut, tunnistan todellakin!

    VastaaPoista
  2. :D kiva etten ole ainoa joka on laittanut tämän "rodun" merkille :D

    VastaaPoista
  3. Osui ja upposi! Tunnistin itseni tuosta heti.Mutta yritetään mahtua samoille keikoille kuitenkin

    VastaaPoista
  4. Hah, eiköhän me mahduta! ;) Jos törmätään niin saat sanoa mua räkänokaksi tästä hyvästä :D

    VastaaPoista
  5. Ei toki! Tykkäsin kovasti huomioistasi! Jatka vaan samaan tyyliin asioiden havainnointia.

    VastaaPoista
  6. Aijai. Nyt meni tunteisiin. Muuten, Dire Straits lakkasi olemasta 25 vuotta sitten.

    VastaaPoista
  7. Hyvä huomio, multa unohtui se ratkaiseva sana experience bändin nimen perästä veks ;)

    VastaaPoista
  8. Dire Straitsia en laskisi rokkibändiksi. Enkä Eppuja. Popeda siinä rajoilla.

    VastaaPoista
  9. Enhän toki niin väittänytkään ;)

    VastaaPoista
  10. Kaikesta pitää valittaa.

    VastaaPoista
  11. Hyvä kirjoitus, tunnistin itseni :)

    VastaaPoista