lauantai 5. maaliskuuta 2016

Steve "Lips" Kudlov vei mun sydämen - Dirkschneider ja Anvil @ Lutakko

udo

Mä en pysty valehtelemaan. Vaikka miten päin asiaa mietin niin mun mielipide eilisestä Dirkschneiderin keikasta Lutakossa oli "Ihan kiva". Olihan se nyt siistiä nähdä viimeinkin Udo livenä ja kuulla Acceptin klassikot. Yleisön hurmiosta päätellen Udo on tosiaan monille pyhä asia ja siksi mua vähän jännittääkin olla rehellinen.

Mutta kaiken epäsuosionkin uhalla - Mä tulin kattomaan Anvilia ja mun mielestä Anvil oli kovempi. Oli muuten eka kerta kun odotin enemmän lämppäriä kuin pääesiintyjää.

Mitä musiikkiin tulee niin onhan nää kaks bändiä toki aivan eri sfääreissä enkä sitä yritäkkään kieltää, mutta mulle tärkeämpi tällä kertaa oli fiilis ja kokemus.

Mulla ei ole edes tapana vapaa-ajallani juuri kuunnella Anvilia. Laitan sitä soimaan yleensä silloin kun tunnelma on jotenkin ankea tai jäykkä, koska Anvil saa hymyn huulille ja murtaa jään. Keikasta voin sanoa samaa!

[caption id="attachment_52731" align="alignnone" width="476"]Kuva: Joona Salminen Kuva: Joona Salminen[/caption]

Kuten moni muukin niin mäkin "Anvil! The story of Anvil" - dokkarin nähtyäni nieleskelin itkua ja vannoin että mä ainakin bailaisin täysillä noiden keikalla. Eikä ees hävetä, oon nähny aikamiestenkin liikuttuvan sen dokkarin nähtyään. (Jos et ole sitä nähnyt niin etsi heti käsiisi!)

Luin etukäteen joitain artikkeleita joiden mukaan Anvilin sympaattinen meininki ei olisi enää sama koska dokkarin myötä he viimein nousivat suosionsa huipulle ja ovat nyt kuin mikä tahansa keikkaileva metallibändi.

Anvil oli kuitenkin - jos mahdollista - vieläkin sympaattisempi kuin mitä osasin odottaa. Käsi sydämmellä - mä en ole koskaan ennen nähnyt niin aitoa soittamisen ja esiintymisen iloa. Steve Kudlovin valloittava hymy tarttui yleisöönkin heti kättelyssä eikä se hyytynyt kertaakaan keikan aikana. Ja tiiättekö - ei niitä jäyhiä suomihevareita ole kovin helppo saada hymyilemään! Ihailin välitöntä vuorovaikutusta yleisön kanssa, Steve katsoi vuorollaan mahdollisesti jokaista yleisön jäsentä suoraan silmiin ja hymyili leveästi päälle.

Huokaisinkin miehelleni kotimatkalla että ihan vei kyllä nyt tuo käpy minun sydämen, lettiäkin heilutti samalla tavalla kuin minä silloin kun oikein innostun, tiiättekö sillei sivuttaissuunnassa. Menen kattomaan Anvilia uudestaan heti kun on mahdollisuus! Ja mene säkin!

Ainoa huono puoli mitä Anvilin Lutakon keikasta keksin on se, että suuri osa yleisöstä nysväsi baarin puolella kiskomassa kaljaa vaikka seinän takana oli ytyä settiä tarjolla.

https://www.youtube.com/watch?v=R6hIipL2WJs

Olitko paikalla? Kolahtiko suhun Anvil yhtä kovaa kuin muhun?

<3 Päivi

THEEND

 

 

4 kommenttia:

  1. Ehdottomasti olin eturivissä nyrkki pystyssä, Anvil on ansainnut sen. Periksi antamaton ja sitkeä bändi. Tekee rakkaudestä metalliin, aitoa meininkiä.

    VastaaPoista
  2. Anvil oli ehdottomasti näistä kahdesta kiinnostavampi ja uskottavampi. UDO tuntui Anvilin jälkeen turhan kliiniseltä: palkatut soittajat veivaamassa.

    VastaaPoista
  3. Joo kliininen on varmaan paras sana kuvailemaan munkin fiilistä UDOn keikasta! Anvil oli AITO. :)

    VastaaPoista