tiistai 9. helmikuuta 2016

Mitä tehdä kun kissa käyttäytyy aggressiivisesti?

Jahkailin useamman päivän että kirjoitanko tästä aiheesta ollenkaan – koko juttu ärsyttää ja ahdistaa mua niin paljon että mietin olisiko parempi vain olla miettimättä liikoja ja kirjoittaa jostain muusta.
Olen nyt kuitenkin ollut jonkun aikaa flunssassa ja kaikki mun kirjoittamisen arvoiset projektit on kesken ja levällään joten kerron nyt kuitenkin tästä kissa-ongelmasta. Tiedä vaikka se helpottaisi oloa kun saan asian rykäistyä pihalle.

Tiivistän lyhyesti lähtötilanteen. Kerroin aiemmin meidän vesivahingosta, jonka seurauksena ollaan asuttu nyt jo reilut pari viikkoa mun vanhempien luona. Oli tosi hankala koittaa saada korvaavaa vuokra-asuntoa remontin ajaksi kun ei pystynyt oikein etukäteen arvioimaan milloin remppa alkaa ja kuinka kauan se kestää, joten päädyimme tänne.

Lande-elämä näin hetkellisesti sopii kyllä mulle oikein hyvin, nukun täällä hyvin, pihassa on ihana puusauna ja hanasta tulee lähdevettä. Keittiön ikkunasta avautuu järvimaisema.
Osattiin toki ennakoida että kissoille tämä muuttaminen asuntoon jossa on vieraita ihmisiä - ja vieras kissa – olisi hankalaa, mutta ihan tällaista myllyä en osannut odottaa.

Kerroin aiemmin myös meidän Remusta, jolla on vähän tavallista enemmän ongelmia tulla vieraiden ihmisten kanssa toimeen.

Alunperin ajateltiinkin että pidettäisiin meidän kissat ihan vaan täällä peräkammarissa jossa itsekkin nukutaan niin säästytään turhalta stressiltä kaikin puolin. Kissat kuitenkin hanakasti vaativat päästä tutkimaan taloa jo heti ensimmäisenä päivänä joten päätettiin tarjota niille se mahdollisuus. Lopulta ne alkoivat myös tehdä tuttavuutta talon tyttökissa-Nirpun kanssa ja olivatkin kovin kiinnostuneita ja ihastuneita uudesta tuttavuudesta. Nirppu tosin oli alussa vähän kova pala ja veteli poikia turpiin jos liian lähelle koittivat tulla. Kaikki kolme ovat leikattuja – onneksi :D

[caption id="attachment_47212" align="alignnone" width="720"]IMG_3780 Lintuja kyttäämässä, sulassa sovussa vielä tässä vaiheessa.[/caption]

Puolitoista viikkoa meni kuin unelma, meidän kisut näytti nauttivan täällä olosta, leivinuunin lämmöstä ja äipän antamista herkuista. Kaikki oli siis hyvin, epäilyttävän hyvin.

Olisiko se sitten ollut viimeviikon torstai kun koko homma heitti häränpyllyä pahemman kerran. Kukaan ei ollut alusta saakka paikalla näkemässä mitä tapahtui mutta havahduin siihen kun äiti huusi että kissat tappelee. Oletin että kysymys olisi Nirpusta ja jommasta kummasta meidän pojista, mutta kun pääsin paikalle järkytyin pahemman kerran huomatessani että meidän pojathan siinä keskenään tappelee. Meidän pojat, mun kullannuput. Hätäissäni menin siihen väliin ja sain itsekkin kunnon syvät naarmut, kysymys ei nimittäin todellakaan ollut mistään leikkimielisestä painista. Remu oli todella – siis todella – aggressiivinen ja Rauli moukui peloissaan ja koitti pitää puoliaan. Molemmat kuin mitkäkin ukkometsot, karvat pystyssä ja korvat luimussa. Nirppukin taisi olla siinä rytäkässä jotenkin osallisena. En edes muista miten ihmeessä saatiin kaikki kolme eri huoneisiin niinkin vähillä vammoilla mutta saatiin kuitenkin.

Koko tilanne oli mun mielestä ihan käsittämätön koska Rauli ja Remu on ollut parhaat kaverit yli viisi vuotta eikä ne koskaan ole tuolla lailla toistensa kimppuun hyökänneet. Olin itsekkin niin kauhistunut koko asiasta etten osannut ihan siltä seisomalta ajatella tilannetta mitenkään järjellä. Ajattelin että tappelu lähti varmasti Nirpusta käyntiin – tai sitten ne panikoivat kun niin moni ihminen ryntäsi siihen rytäkkään väliin. Niinpä päädyttiin vain laittamaan Rauli ja Remu takaisin tänne huoneeseemme, jospa se siitä. Saman päivän aikana tuli kuitenkin vielä kaksi samanlaista tappelua ja sitten vasta mulle alkoi avautumaan että tässä on muutos-stressin lisäksi varmaankin reviiri-asioista kysymys.

IMG_3833

Mä en muista milloin viimeksi olisin ollut niin stressaantunut mistään. Sanoinkin Jarnolle tuon ”tappelu-päivän” jälkeen että musta tuntuu että multakin lähtee karvat ja mäkin kohta hyökkään jonkun kimppuun, niin paljon asia ahdisti.

Remu on nyt ollut siitä saakka yksin täällä meidän huoneessa. Oli vielä niin stressaantunut kahakoitten jälkeen että otettiin feliway-suihke käyttöön. Tällaisessa tilanteessa kun useammalla kissalla on napit vastakkain pitäisi tietysti paremminkin olla se feliway-haihdutin, mutta sitä ei nyt tähän hätään saatu hankittua ja toisaalta mietittiin myös että ehkä poikien ”uudelleen sopeuttaminen” kannattaa muutenkin aloittaa vasta sitten kun päästään takaisin kotiin ja omaan rauhaan, pelkkä tämä vieras ympäristökin stressaa niitä niin paljon että saattaisi mennä vain kalliit aineet hukkaan.

Rauli taas sai jäädä talon puolelle Nirpun seuraksi, ja arvatkaas mitä? Kun Remu oli hetken ollut poissa kuvioista, löysimme tämän kaksikon pötköttämässä kylki-kyljessä sohvalta! En tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa kun mietin että onko tämä nyt stressiä, reviiri-taisto vaiko sittenkin kolmiodraama?

[caption id="attachment_47223" align="alignnone" width="720"]Nirppu ja Rauli Nirppu ja Rauli[/caption]

Feliwayn ja hyvän eristäytymisen ansiosta Remun stressistä ei ole enää tietoakaan. Melkein huvittaa kuinka epätavallisen rauhallinen se on, se jopa nukkuu mun vieressä vaikkei se tätä ennen olisi ikinä nöyrtynyt tekemään mitään niin lällyä.

Remontti kestänee vielä pari viikkoa ennenkuin päästään kotiin, ja mua jännittää jo etukäteen että kuinkahan kotona mahtaa käydä – haudataanko sotakirveet kun päästään tutulle reviirille vai jatkuuko taistelu vielä sielläkin?

Nyt jos koskaan on muidenkin kissa-ihmisten kokemukset tervetulleita! Onko teidän "kullannuput" riitaantuneet yllättäen ja kuinka tilanne on edennyt?

<3: Päivi

5 kommenttia:

  1. Varmaan juurikin tuosta reviiristä on kyse: tutussa ympäristössä kisuilla on omat reviriinsä joita ei ihminen huomaa. Sit kun siirrytään uuteen paikkaan niin nää reviirit katoaa ja se taistelu siitä reviiristä pitää käydä uudelleen. Näin ainakin mun järjen ääni sanois, mut en tosiaan oo mikään expertti. :D

    VastaaPoista
  2. Näinpä! Niin minunkin järki sanoo, vaikka kissojen touhut ei toisinaan tunnu olevan järjen kanssa missään tekemisissä :D

    VastaaPoista
  3. Jotenkin kuulostais minunkin mielestä reviirikiistasta. Koirien sellaisista itellä on enemmän kokemusta ja kuulostaa kyllä ihan samanlaisesta. Toivotaan että tilanne palaa entiselleen kun palaatte tuttuun kotiin!

    Mua kiinnostais tuo Feliway-suihke. Toimiiko tosissaan? Ollaan mun kissan kanssa jouduttu reissuamaan paljon mun vanhempien luo jossa kaksi kissaa- toinen porukoiden kissoista murisee ja pörhistelee mun kissalle, joten auttaiskohan tuo.? Eka juna/bussimatka on myös tulossa ensiviikolla ja jännittää stressaantuuko kissa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos Sanni! Kissojen keskinäisiin kitkoihin suositellaan usein sitä Feliway-haihdutinta ja siitä mulla ei ole vielä kokemusta, mutta esimerkiksi juuri juna,- ja automatkoille ja muihin stressaaviin tilanteisiin tuo pelkkä suihkekin on kyllä ihan omiaan, se lisää kissan turvallisuuden tunnetta. Se on myös sen verran arvokasta ainetta että sen TÄYTYY toimia :D

    VastaaPoista
  5. juuuu-u. oli kyllä aikamoista riitelyä kauhistuin ku näin sen O: XD

    VastaaPoista