perjantai 26. helmikuuta 2016

Kotiin paluu - Kuinka kävi riitaantuneiden kissojen?

Kirjoitin aiemmin siitä miten meidän kissaveljekset riitaantuivat keskenään kun asuimme remontin ajan mun vanhempien luona.

Nyt ollaan päästy kotiin ja ajattelin kertoa kuinka tämä kotiutuminen meni.

Remu jouduttiin siis eristämään Raulista ja vanhempien Nirppu-kissasta kolmeksi viikoksi kun eivät tulleet enää toimeen. Kun kirjoitin tilanteesta tänne blogiin sain paljon yhteydenottoja joissa kerrottiin vinkkejä ja samankaltaisia kokemuksia kissojen välisistä kahnauksista, kiitos superisti niistä! Sain niistä paitsi konkreettista apua tilanteen hoitamiseen, mutta ne myös rauhoitti mua koska minähän menin henkisesti ihan paskaksi koko episodista :D

Eilen oli siis se jännä päivä kun päästiin takas kotiin, ja mun oli tosi vaikee peitellä hysteerisyyttäni vaikka kissojen takia yritinkin olla niin rauhallinen kuin mahdollista.

Automatka sujui ihan niinkuin aina ennenkin, Remu nautiskeli silmät sirrissä kyydistä ja maisemista samalla kun Rauli omassa kuljetuskopassaan mourusi kuin viimeistä päivää.

Kotona sitten hetken aikaa tuumailtiin miten pitäisi edetä, ja laitettiin sitten molemmille heti kättelyssä ruuat nenän eteen, ei vierekkäin mutta kuitenkin niin että olivat näköetäisyydellä toisistaan.

kisut3

Ruuathan jäi muutamaa haukkua lukuunottamatta syömättä kun molemmilla oli kiire päästä tutkimaan rempattua kotia. Sydän syrjällään seurailin miten ne hiippaili ympäri kämppää, välillä tuijottivat toisiaan pitkään ja hartaasti ja toisensa ohittaessa aina vähän nuuhkaisivat mennessään.

Tilanne oli rauhallinen mutta selvästi jännittynyt. Pari tuntia siinä seurailtiin niiden puuhia ja kun kerran eivät näyttäneet olevan sotajalalla niin me lähdettiin siitä sitten kaupoille ja asioita hoitamaan, (kun on ollut kuukauden poissa kotoa niin hoidettavia asioita ja ostoksia kasaantuu aika mukavasti...)

Kauppareissulla hysteria nosti taas päätään ja mua ihan puistatti kun mietin että olikohan sittenkään hyvä idea jättää ne samaan tilaan valvomatta. Koska olin kiihtyneessä mielentilassa ja koska olen sitä sukupolvea joka on tottunut että kaikki informaatio on nopeasti saatavilla sain itseni kiinni ajattelemasta että "Kyllähän Remu varmaan soittaa jos jot.... EIKU" :D

kisut2

Kun tultiin kauppareissulta kotiin oli poitsut samalla sohvalla nukkumassa, ei näkynyt ruumiita eikä verilammikoita.

Siinä vaiheessa kyllä Jarnokin myönsi että kyllä niiden välillä selvästi pientä jännitettä on eikä kaikki ollut vain minun vainoharhaisuutta. Remu seuraili Raulin liikkeitä hieman sanoisinko v*ttuuntuneen oloisena ja Rauli selvästi vältteli menemästä turhan lähelle Remua.

Jokainen kissanomistajahan tietää millainen käytös omalta kissalta on normaalia ja mikä ei.

Jännitteitä tai ei, illan mittaan kaikki sujui kuitenkin rauhallisesti, pieniä pusuja vaihdeltiin ohimennen ja ottivat jopa yhden leikkimielisen painin eikä sekään kehkeytynyt tappomeiningiksi.

kisut1

Tänä aamuna kaikki tuntui jo olevan niinkuin ennenkin, Rauli tuli herättämään ja toi postinkin niinkuin vanha tekijä, Remu retkotti lempparipaikallaan vinyylisoittimen päällä. Kummallakin ruokahalu tallella, välillä hoitavat toisiaan ja välillä taas leikkivät hippaa. Oon pessimisti ja varaudun edelleen siihen että jotain kärhämää saattaa vielä tulla, mutta kyllä munkin jo täytyy varovasti myöntää että tämähän taisi päättyä aika hyvin!

Kissat varmaan unohtaa koko jutun pian mutta mussa tapahtui jotain radikaalia - mun ei nimittäin tee enää yhtään mieli hankkia kolmatta kissaa sekoittamaan tätä meidän perheidylliä. Ainakaan ihan lähiaikoina. "Hyvä juttu" sanoi Jarno joka aina pyörittelee silmiään kun mulle tulee pentukuume :D

<3: Päivi

THEEND

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti